Isä Nicolaos ei vastaa

Me, jotka olemme uskovaisia, taas ja taaskin rukoilkaamme Herraa.... Ihme kyllä, lyhykäinen radiohiljaisuuteni herätti valtavaa huolta lukijakunnassa, ja niinpä olen vastaanottanut jos jonkinlaista tiedustelua. Kyllä, voin hyvin. Ja ei, en ole toimituksellisissa riidoissa sen paremmin Logoksen kuin oman esipaimenenikaan kera. Vuoristo-Karabahin kriisiytynyt tilanne vain vaati seurantaa ja huomiota [ainahan se, vaan ei tuosta kummempaa koidu, tokaisee pääsihteeri nyt välinpitämättömästi]. Yhtä kaik, hyvittääkseni vaikenemisaikani annan kaikille suurenmoisen lahjan: sekä vanha- että uusalmanakkaisen joulun kunniaksi kerron ainoastaan anekdootteja pääsihteeri Lamminpartaan elämästä.

***

Tekstiviesteilipä Lamminparras taannoin perussuomalaisen Kallen kera yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kalle ihmetteli ja moitti Suomen voittopuoleisesti sosialistista järjestelmää, joka kantaa aina kehdosta hautaan, ilman että kenenkään tarvitsee itse vaivautua.

Aivan oikea huomio, vastasi pääsihteeri. Historian suurimpia paradokseja on se, että ne maat, joihin puna-armeija vei edistystä, eivät silloin eivätkä vieläkään usko kommunismiin, Lamminparras jatkoi seuraavassa viestissä, ...kun taas Pohjolan vapaat demokratiat Ruotsi ja Suomi ovat sen ihan oma-aloitteisesti valinneet!

***

Luterilainen Timo ja pääsihteeri olivat kurssilla, jolla käsiteltiin lestadiolaisuutta ja sakramentteja. Yksi kiistakapula liikkeessä on kasteen merkitys, pelkistetysti sanoen, otetaanko usko vastaan kasteessa vai onko kaste vain seurakunnallinen toimitus, jossa jo uskova sinetöi vakaumuksensa. Ehtoommalla Timo ja Lamminparras jatkoivat kysymyksen ruotimista perinteiseen tapaan lasillisen jos toisenkin äärellä.

Pohdinta eteni siihen vaiheeseen, että olisi hyvä saada täydentävää informaatiota sekä luennoijalta että eräältä kolmannelta, uskovalta kurssilaiselta. Timo ounasteli kuitenkin oikeansuuntaisesti, että vastaavanlainen juomapitoinen reflektio saattaisi olla kiusallista edellämainituille. Tyynesti pääsihteeri kuitenkin räväytti: Tjaa, ehkäpä vanhoillislestadiolaisten pitäisi ensin selvittää suhteensa veteen – ja vasta sitten arvioida muita nesteitä.

***

Taannoin muudan ortodoksi kipeästi kaipasi sielunhoitoa. Kohteliaasti pääsihteeri huomautti, että taitaapa kysyjä itse muuten kantaa tummempaa kaapua, mutta tämä seikka ei ilmeisesti muodostanut ongelmaa. Sinänsä aivan relevantti kysymys nimittäin kuului, kuinka ajaa pahat ajatukset pois.

Sielunhoitajaksi nyt joutunut Lamminparras ei vähästä hätkähtänyt, vaan opetti, että ortodoksisen tradition mukaan paholainen karkotetaan sitä väkevimmin voimin. Toisin sanoen, useiten 40-prosenttinen riittää, mutta pääpiru vaatii 80%:sta.